This Is An Invitation

Voiko olla sulosemmat vaatteet. Aina välillä tulee sellanen himmee himoshoppaaja olo. Ehkä se kulkee naisten veressä.
Itse mä oon ainakin täys stereotyyppi siihen nähden, että rakastan kenkiä. Niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi. Rakastan laukkuja, niitäkään ei voi olla tarpeeksi. Rakastan vaatteita ja niitäkään ei vaan voi olla liikaa.

Toivoisin, että pääsisin taas pian vaikka jopa vanhempieni kanssa ostoksille. Nykyään rahat vaan kuluu johonkin ihan muuhun kun pitäisi. Tuntuu siltä, että kokoajan on rahapula, ja niin taitaa ollakkin. Tiedän, ettei rahat kasva puussa ja tiedän, että useat selviävät vähemmälläkin mutta olen myös synnynnäinen himo kuluttaja. Jos on kulutettavaa niin helvetti sentään minähän kulutan.

Tuntuu myös nykyään siltä, että aikani kuluu kaiken maailman turhuuksiin. Ei mulla oli aikaa niille asioille jotka oli ennen mun joka päiväisessä rutiinissa. Mutta silti löydän itseni useaan otteeseen vain istumasta tällä tuolilla. Juuri tässä. Tekemättä mitään järkevää, vaan istumassa. Onka se sitten laiskuutta vai kasvua. Ehkä pitäisi vain olla tyytyväinen sille useinmiten eniten aikaa minulla kuuluu sosialisoidessa ja siitä olen tyytyväinen. Ei ole ainakaan liikaa ystäviä.

Ilo on asia jota haluan kannustaa. Se on niin pieni ja yksinkertainen sanakin. Joy, ei ole edes vaikea sano. Miks se sitten on niin useille vaikea saavuttaa. Se yritetään lääkkeillä saavuttaa jopa pakon omaisesti ja se menetetään joskus jopa totaallisesti. Uskon, että jos ottaa itseään niskasta kiinni, lähtee kauniilla säällä ulos lempi vaatteissaan kävelemään ja lempi musiikkia kuunnellessaan niin ilo voi olla lähellä. Minä ainakin saavutan sen useasti kun olen kävelemässä musiikki korvilla jonnekkin missä ystäväni ovat. Silmät auki tulevalle. Mitä vain voi tapahtua ja hyväksyn sen. Nautin siitä.
Leikin filosofia.


ps. Tää mun kirjottaminen nyt vähän tökkii koska en oo saanu tätä blogia viel valmiiks. Heti kun saan uuden kuvanmuokkausohjelman ladattua niin voin aloittaa erinlaisten kuvien tykityksen tänne. But for now, it is only you, and me.