Tässä hetki sitten meidän koulussa oli koeviikko ja tässä on kuva kirjastossa kokeisiin pänttäämisestä.
Yllätyin itsekkin kun huomasin pöydällä kirjojen paljouden ja ihmisten oikean ahkeroinnin.
Useinmiten kirjastoon mennessämme tämä "kokeisiin lukeminen" menee miltein aina turhista asioista puhumiseen, yhden kappaleen koe alueesta läpi selaamiseen, syömiseen ja yllättävän useiden taukojen pitämiseen.
Tällä kertaa vastoin normaaleja rutiineja näin kirjastokumppanieni oikeasti lukevan ja tunsin ilmassa jännitettä.
Pakonomainen tarve saada kokeista hyvä numero. Se tuottaa aivan turhaa stressiä ja sen huomaa aina koeviikon jälkeen ihmisten ilmeistä. Suurin osa näyttää huonosti nukkuneilta, huonosti syöneiltä ja muuten vain siltä, että edellisellä viikolla meinasivat repiä hiukset päästään.
Väitetään, että koulussa olevat kokeet auttavat mutta tosiasiassa ne tuottavat nuorille ihmisille mullistavan kokoisen taakan jota heidän täytyy kantaa. Jos tämä koe ei onnistu niin, en varmasti saa tätä ainetta kirjoitettua ja jos en saa tätä kirjoitettua niin en pääse jatko-opinnoille haluamaani paikkaan ja en saa työtä ja sinne meni tulevaisuus.
Muutenkin vanhempien painostus on myös iso osa koe stressejä. Miksi tästä tehdään niin iso numero. Lasta kunnioitetaan usein vanhempien keskuudessa paljon enemmän jos hän saa jatkuvia kiitettäviä mutta jos koepaperilla näkyy numero 4-6 niin koetaan miltein, että vanhemmat epäonnistuivat kasvatuksessaan. Toki ymmärrän, että "kaikki voivat saavuttaa hyvät numerot jos vain kuluttavat aikaa lukemiseen". Noh siinä on vain se ongelma, että alkaa ne kokeet stressaamaan niin paljon, että kirjan avatessa läksyjä tehdäkseen kädet tärisevät ja paniikki istee. Dr Phil onko tämä normaalia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti