perjantai 13. helmikuuta 2015

I got stress on my shoulders

Sydän hakkaa, niskaa puristaa, hengitys ei kulje ja ainut asia mitä pystyt miettimään on tupakka. 
Näillä oireilla ainakin itse voin diagnosoida oman stressini.

Kyseinen aihe on tällä hetkellä pinnalla koska niin on myös minun opinnäytetyön teko ja valmistuminen. Edessä on (ainakin suunnitelmien mukaan) viimeinen kevät Haaga-Heliassa. 3 kurssia + opinnäytetyö vielä tehtävänä ja paine/stressi tuntuu miltein sietämättömältä.

Lähdetään vaikka liikenteeseen näistä kursseista! Ensinnäkin minulla on jäljellä 2 espanjan kurssia. Kyseisen kielen kanssa on ollut ongelmia jo siitä lähtien kun sen opiskelun aloitin…liian monta vuotta sitten. Kävin alkeet läpi Porvoon kansalaisopiston tunneilla. Tämän jälkeen aloitin alkeet uudestaan lukiossa eikä niistä meinannut sielläkään tulla mitään. Halu oppia on kuitenkin suuri sillä harvoin minä teen mitään uudestaan. Lukion jälkeen aloitin opiskelun Haaga-Heliassa ja omalla linjallani tuli valita 3 pääkiletä joita opiskelisi läpi tutkinnon. Englanti, Ruotsi ja sitten piti valita se kolmas. Luonnollinen vaihtoehto oli espanja, sillä sitähän olin jo valmiiksi opiskellut. Aloitin siis alkeista uudestaa. Tällä kertaa tahti oli kuitenkin tiuhempi ja taso kiristyi kokoajan. Jo ensimmäisestä kurssista lähtien jouduin kierteeseen. Koe ei mene ensimmäisellä läpi, joudun uusintaan, uusi kurssi alkaa ennen uusintaa, keskityn uusintaan lukemiseen, pääsen uusinnan läpi (joskus vasta toisella kerralla) ja koska energia on suunnattu uusintaan reputan meneillään olevan kurssin jne..
Johdon assistentti ja kielten koulutusohjelma pitää sisällään pakolliset kieltenopinnot, täten jos en pääse kursseja läpi vaadittua määrää en myöskään saa tutkintoa.
Viime syksyn espanjan kurssi ei mennyt läpi, yllätys, ja uusinta on edessä. Kuitenkin käyn tällä hetkellä 2 espanjan kurssia samaan aikaan kun tulisi lukea uusintaan. Tiedän, että kyseessä on sama kurssi (senhän pitäisi olla helppoa) ehkä olen poikkeus?
Revin hiuksia päästäni tuon kielen kanssa, toivoisin vaan niin, että puhuisin ja kirjoittaisin sitä jo sujuvasti. Sanakirja ja google translate ovat kuitenkin vielä todella välttämättömiä.

3 kurssi joka minun tulee suorittaa on tapahtuman järjestämiskurssi. Minun tulisi koota portfolio ensiviikolla olevasta luokkakokouksesta ja kaikesta mitä sen järjestäminen piti sisällää. Kuulostaahelpolta ja hauskalta mutta kun stressiä puskee 4 eri suunnasta ei aikaa tunnu jäävän näille "kivoille koulujutuille".

Sitten on se pahamaineinen opinnäytetyö. Kävin ohjaajani kanssa juuri muutama päivä sitten keskustelua opinnäytetyöstäni, jonka olin kaikkine 28 sivuine palauttanut opettajalle. Opettaja väänsi työn pöydän alle ja leikkasi siitä puolet pois, lisäsi asioita ja vaihtoi tutkimusmenetelmäni. Fiilis oli mitä parhain….
Olin jo ehtinyt nuolaista kauan ennen tipahdusta, että ehkä tässä ei tarvitse enään tehdä muuta, ehkä tuo säälittävä 28 sivua riittää… Sitten tipahti.

Olen stressaavin ihminen, jonka tunnen. Jos edellämainittuja ei ota huomioon stressaan päivittäin jossain vaiheessa näistä ainakin kerran;
paino, hiukset, vaatteet, tulevaisuus, ruoka, kiire, kateus
Nämä siis kaikkien kierrepallojen lisäksi joita tämä ihana elämä tuo tullessaan. Kuulostaa todella itsesäälivältä tämä teksti mutta kohta 23 vuotta näiden tuntemusten kanssa on auttanut minut siihen pisteeseen, että hyväksyn olevani tällainen. Lasi on aina puoliksi tyhjä ja ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Hienoa olisi oppia olla huolehtimatta edellamainituista turhuuksista mutta siitä päästäänkin sitten taas uuteen stressin aiheeseen; "stressaan siitä, että en ikinä opi olematta stressaantunut."

Voin kuitenkin kuvitella, että elämä helpottuu paljon kesällä…jos siis saan kesätöitä enkä jaa työttömäksi kesällä…uusi stressi, voihan perkele eihän näiltä pääse mitenkään karkuun.

Positiivista tässä on se, että harvoin tunnen itseäni "stereotypiseksi naiseksi" nämä stressi pisteet saavat sisäisen venukseni heräämään ja minut huomaamaan, että en olekkaan vain miehen aivot naisen ruumissaa.

Kuva otettu Valenciasta, Espanja vuonna 2013

torstai 12. helmikuuta 2015

And isn't it a little late To start it all again

Huvittuneena lueskelin äsken noita vanhoja postauksiani. "Anteeksi en ole postannut koska en ole ottanut kuvia" toistuu liiankin usein tekstissä.
Ihana ystävättäreni alkoi juuri kirjoittamaan blogia. Sitä lueskellessani nousi kaipuu omaan blogiin ja päätinkin piipahtaa täällä pitkästä aikaa.

Viimeiset 2 viikkoa on kulunut sex and the city sarjan katsomiseen. Koen, että suomennos "sinkkuelämää" ei anna oikeutta sarjalla ja varsinkin kun miettii, että sex and the city ei todellakaan tarkoita samaa kuin sinkkuelämää. Sarjaa katsoessani päälimmäisenä kiinnitin huomiota kerrontaan eli käsikirjoitukseen. Tyyli, jolla Carrie kirjoittaa kolmuniaan nostatti intoani kirjoittaa blogia taas enemmän ja enemmän.

Sama mikä on toistunut edellisissä postauksissani "kamera on pölyttymässä ja siksi en ole ottanut kuvia" toistuu taas. Nyt kuitenkin päätin koittaa jotain uutta. Päätin pyrkiä siihen, että kirjoittaisin enemmän. Postausideoita on paljon ja haluan niistä kaikista kirjoittaa, olen jopa kirjoittanut niitä ylös, jotta muistan kaikki.

"Rehellisyys maan perii."
Kuinka tämän nyt pukisi sanoikis... en halua olla yksi niistä ihmisistä, jotka kirjoittaa pintaraapaisumaisesti (on siinäkin taas sana). Pyrin siihen, että kirjoittaisin rehellisesti vaikka se nyt sen sanottuani jo vähän kaduttaa ja pelottaa mutta yritetään.

Aijon toki kuvia päivittää vieläkin, tosin pääsääntöisesti joko vanhoja kameralla otettuja taikka uusia puhelimella otettuja. Äskeinen riipii ihan sydäntä koska en vihaa mitään niin paljoa kuin huono laatuisia kuvia mutta ehkä voisin opetella ymmärtämään, että itse kuvan kohde on tärkeämpi kuin ulkonäkö.

Kevään aikana minulla on vielä edellä opparin kirjoittaminen, tämä sinulle kuka tätä nyt luetkin tarkoittaa, että edessä on turhautuneisuutta minun osaltani sekä suuri määrä stressiä. Tämä toisinsanoen tarkoittaa siis postausten kannalta, että paineen alla nämä kirjoitukset tulevat olemaan stressin purku putkeni. Kirjoitukset voivat siis olla stressin jopa turhankin tunnelatautuneita. Odotan itsekkin melkeen innolla millaista vuodatusta on edessä.


- Nora

lauantai 26. huhtikuuta 2014

The sun keeps me alive

Kuten lupailinkin niin tässä tulee muutamia kuvia viime kesältä (2013).
Saatiin ihanan Karon kanssa sovittua viime kesälle päivä, jolloin kiidin Helsingistä Porvooseen, Otettiin auto alle ja lähdettiin Porvoon reunamille ottamaan kuvia. Hetken ajelun jälkeen löydettiin muutama paikka jonne pysähdyttiin. 
Päätettiin jo etukäteen, että kuvat minusta Karo ottaa minun kameralla ja kuvat hänestä otan hänen kameralla. Vältyttiin turhalta kuvien lähettelyltä. Tämän vuoksi minulle ei ole nyt näyttää teille ite ottamiani kuvia.

Ahh näitä katsellessa innostus kesää kohtaan sen kun kasvaa. Onneksi nyt on aurinko jo tullut esille ja lämpimiäkin päiviä on jo jonkun verran nähty. Toivottavasti saadaan Karon kanssa taas ensi kesänä sovittua tällainen päivä!


























- Nora

When the lights go down

Kuten edellisessä postauksessa lupailinkin niin kokosin muutaman kuvan kamerastani tänne. Kyseessä siis kuvia, jotka eivät ole jo edellisessä postauksessa (=instagrammissa). 
Pakko myöntää heti alkuun, että huomaamattani minusta on tullut somettaja. Selatessani puhelimeni kuvia huomasin, että kaikkihan miltein ovat jo jossan Istagrammissa taikka Facebookissa. 
Mitenhän tässä näin kävi?



 Kulmakarvattomuuteni näkyy tässä kuvassa mainiosti. Opin kuvan ilman ripsiväriä ja kulmakynää vuoden alussa ennenkuin menin värjäyttämään molemmat. Kyllä on eri melkoinen. 

Tuo neule on jotain niin isoa rakkautta mutta harmikseni se on melko hankala käyttöinen. En tiedä onko siellä ruudun takana muita tyytymättömiä ihmisiä kuten minä. Tuo on ihana ulkona sillä takin alla lämmittää mukavasti mutta sisällä hikoilen kuin pieni possu tuo päällä!


Ensimmäiset kunnolla aurinkoiset säät ja suuntasin samantien ystäväni Tarun terassille nauttimaan siideriä. 


Upouudet valkoiset Converseni < 3


Kevään ensimmäiset pussikalja/siiderit!


Lisää rakkautta on jaettava tuolle kaulakorulle, jonka nappasin Lindexistä mukaan!


Pääsiäisen terdeilyt Porvoon Paahtimossa < 3

- Nora


In this moment

Tervehdys ja aivan uskomattoman lämmintä kevättä kaikille.
Hiljaisuuteni on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että A en ole jaksanut kirjoittaa B en ole ehtinyt kirjoittaa C en ole tiennyt mistä kirjoittaa D en halua postata ilman kuvia ja kuvia ei ole tullut otettua
Kyllä, kyllä tiedän! Tekosyitä.
Totesin herätessäni tänä aamuna, että minulla on edessä viikonloppu joka koostuu vain ja ainoastaan salista ja lööbailusta. Erittäin eriskummallista! Tämän vuoksi päätinkin päivittää CyberMaailmaa täällä bloginkin puolella kuvien ja lyhyehkön tekstin voimin. 
Koska tajusin juuri, että minulla tosiaan on jonkin verran kuvia kertynyt niin päätin tehdä tämän useamman postauksen merkeissä, tämän kuvien teille jakamisen. 
Ensimmäinen postaus koostuu vain ja ainostaan kuvista, jotka olen Joulun jälkeen julkaissun instagrammissa. 


25.12. on baari jostain syystä melko kutsuva. Tässä tunnelmia ennen baariin pääsyä.


Koska vietin Joululoman Porvoossa vanhempieni luona törmäsin luonnollisesti vanhaan vaatekaappini oveen, johon olin ennen muuttoa Helsinkiin koonnut ottamania valokuvia. 


Niinkuin ensimmäisessä kuvassa mainitsin 25.12 mentiin ulos ja tässä on lopputulos.


Helsingissä järjestettiin LuxHelsinki tapahtuma alkuvuodesta. Tapahtuma kesti useamman päivän. Ystävättäreni oli järkkärinä kyseisessä valo showssa, joten päätettiin mennä katsomaan toisen ihanan naisen kanssa esitystä.


Appiveljeni? Syntymäpäiviltä valuttiin Kallioon Sandosiin. Ilmeisesti kyseessä on pohjois-afrikkalaista ruokaa. Miltein jokainen drinkki sisltää kananmunaa, mukaanlukien kuvassa oleva. Yllättävän hyvää. Kuvitelmaa vaahtoinen lime vodka drinkki, jossa on pieni vivahde kurkkua. 


Pitkään suunnitelmissa ollut Jyväskylän reissu saatiin viimein järjestettyä. Ihana rakkaani Johanna on ollut siellä nyt erittäin pitkään koulussa ja en ole saanut aikaiseksi vierailla. 
Mukaan saatiin myös Sandra Porvoosta.


Vierailun kohokohtana luonnollisesti Pandan tehtaanmyymälän vierailu…

Ulos luonnollisesti lähdettiin ja päädyttiin RUMA:aan. Baarin sisustus sisälsi saunan lauteita ja vanhan hiihtohissin. Jos sisustus on näin eriskummallista niin on toki myös meidän käytös.


Matkalla takaisin Helsinkii.

Taidettiin käydä Ilarin kanssa katsomassa Wolf of wallstreet.. ei Leo vieläkään saanu Oscaria, SUURI VÄÄRYYS.

Vaihtelun vuoksi aamuselfie. Vietin muutaman viikon tuossa alkuvuonna keskijakausen kanssa. Mielenkiintoinen kokemus.


Toisessa siiderilasissa on shotti Venäläistä viinaa.

Mitä muuta voi ihminen sunnuntailta toivoa kuin lettuja, mansikoita ja maitoa mustikoilla. 


Ensimmäinen päivä harjoittelu paikassa. 
Tästä en siis olekkaan vielä teille kertonut TBC!


Oppari. Hyi vihasin tota sanaa jo lukiossa ja nyt kun se on viimein oman nokan edessä niin ei kyllä naurata. Onneksi olen saanut jo aiheen valmiiksi mutta kiinnostus kirjoittaa on täysi nolla. 


Kyllä rakastan ruokaa. Käytiin Ilarin kanssa syömässä Cholossa aivan Ruttopuiston kupeessa Helsingissa. Kesällä suosittelen sitä kaikille. Buritot on helppo ottaa mukaan vaikka viereiseen puistoon syötäväksi kun nälkä yllättää!


Mitä tekisinkään ilman blenderiä? Saatan kuitenkin olla lievästi sanottuna kaavoihin kangistunut sillä teen aina saman reseptin mukaan juomani. Banaani, mansikoita, mustikita, luonnon jugurttia, NAM!


Aiemmin postauksessa mainitsin näistä "Appiveljeni" syntymäpäivistä. Hieman virallisen syntymäpäivän jälkeen hän järjesti Helsingin Kaiku ravintolassa (Kuudennen linjan takana) hieman isommat kestit. Ennenkuin ovet avattiin virallisesti kaikille niin saimme muutaman tunnin ajan juhlia vain sankarin kutsuvieraiden kesken. 


Työharjoittelu alkoi maittavasti. Jo ensimmäisellä viikolla pääsin muutaman työkaverini kanssa Lasipalatsiin, jossa meille esiteltiin hieman tiloja ja paikalle saapui jopa Anna Perho muutamalla lauseella motivoimaan meitä jaksamaan työssämme. Tilaisuus oli nimenomaan assistenteille eri firmoista.

Toinen Appiveljeni kutsui taannoin minut ja Ilarin syömään tapaksia. Näky oli henkeä salpaava <3 p="">
Sitten olikin jo luvassa penkkarit. Määrällisesti hieman erillainen joukko kuin Porvoossa. Mitä meidän koululla oli? 3 rekkaa taisi olla. Ja montako koulua Porvoossa on…3? 
Me seistiin kolleegan kanssa Espan reunalla päälle 20 minuuttia ja katsottiin kun rekka toisensa jälkeen kurvasi kulman takaa.


HappyJoe on aina jaettava sosiaalisessa mediassa? 


Vietettiin muutaman Porvoolaisen tytön synymäpäiviä ja yhden valmistujaisia. Ennen kylille lähtöä, aina niin kuvauksellisena. 


Matkalla Porvooseen.

Saatiin vihdoin ja viimein ystäväni kanssa katsottua Itse Ilkimykset. Ja oli kyllä sen arvoinen! Naurettiin ihan kippurassa.


Kävin kotouttamassa GinaTricotilta itselleni KippariLätsän. Hattu rakkautta <3 p="">


Toinen Hattu rakkauden kohde on iso Fedorani, jonka viime syksynä ostin H&M:ltä. 


Siinä ne sitten olivat. 
Nähtäväksi tulette vielä tulevaisuudessa saamaan:
- Kootut kuvat puhelimesta
- Viime elokuun reissuni Espanjaan
- Viime kesän kuvia

Nyt kesän lähestyessä saattaa olla, että tulen ottamaan enemmän kuvia ihan oikeasti kameralla. Vihaan itse sitä kun blogi on täynnä puhelimella otettuja kuvia koska ne ovat huonomman laatuisia. Ja minullakin kuitenkin on tuo järkkäri, vaikkakin erittäin vanha huhu se on jo 8 vuotta vanha!

- Nora


tiistai 11. joulukuuta 2012

I got it

No johan on taas aika vierähtänyt. Koulun kanssa meinaan repiä hiukset päästä ja työn haku on ollut suoraan sanottuna turhauttavaa. Onneksi kaikki palikat alkaa pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen. Koulun suhteen ne eivät oikein loksahtele mutta loma alkaa pien joten enpäs sitten valitakkaan sen enempää.
Töissä olen nyt keväällä täässä Helsingissä ollut Joblinkillä. Joblink on siis sellainen "temppaus" duuni, elikkä he soittavat ja minä menen minne he haluavat töihin. (kaikki mun vuorot oli kylläkin Kampin K-marketin kanssalla) Koska vuoroja ei pahemmin tullut niin päätin hakea jotain mielekkäämpää ja kuinkas ollakkaan H&M otti mut extra myyjäksi. Olen niin onnellinen, että pääsen vaatteita myymään, kuulostaa rauhoittavalta duunilta. Kiirettä (josta pidän) mutta myydään vaatteita, ja kukapa nyt ei siitä nauttisi. Torstaina on ensimmäinen koulutus vuoro ja odotan niin innolla!
Nyt kun välttämättömät kuulumiset on vaihdettu siirrytäänkin kuviin, joita ei paljon ole sillä kamera on ollut ikkunalaudalla pölyttymässä jo pitkään. Loppupään kuvat on kaikki puhelimella otettu, anteeksi...


 Pikkujoulut oli kaveri poppoolla tossa 1.12.2012 Pääsin laittamaan punaisen lakin päähän ja punaa kunnolla huuliin. Hymy tässä on vähän väkinäinen mutta mikäs siinä.


 Ei siis mitään hajua mitä puhelimessa oli, en tiedä haluanko tietää mutta kaikkien reaktiot ovat aivan ihania.

 Luonnollisesti minulla kameran tullessa eteen on porno ilme. Oli pakko jakaa tämä teidän kanssa. Takamuskin on hieman tyrkyllä, aivan mahtavaa :D Muuten tämä olisi ollut tyylikäs ei niin onnistunut poseeraus kuva mutta meikäläinenhän siellä täysillä yrittää.

 Tässä sitten noin vuoden vanha kuva. Äiti skannasi mulle yhden mun ylioppilas kuvista ( btw joka Porvoossa on ilmeisesti isona Studio Lindell:in ikkunassa, kiva saada siitä vaan iloitus ohimennen äidiltä ) Hiuksethan on mulla ihan päin mäntyä mutta muuten koen kuvan onnistuneen hyvin. 

 Sitten näitä puhelimella otettuja kuvia, mulla ja Ilarilla tuli 2 vuotta täyteen ja sain vihdoin otettua meistä yhteiskuvan. Ilari on niin kuvauksellinen ja sillä on kaunis hymy mutta silti en ole saanut siitä paljoakaan kuvia otettua. Pitää varmaan alkaa kunnolla pakottamaan sitä kameran eteen.

 Taas kerran, minähän en poseeraa hymyilemallä normaalisti vaan väännän pään sellaseen takakenoon että huhu. Ja duck face on luonnollisesti mukana, sitä voisi tosiaan alkaa vähän välttämään...

 Tupsu päässä, vaikka olen itseni kanssa tehnyt sopimuksen etten Pikku Myy kampauksen kanssa julkisille paikoille mene niin voinhan sen silti täällä teidän kanssa jakaa.

 Noi kiharat on jotain niin ihanaa. Ja arvatkaapa mitä?! Tein ne vessapaperila, kyllä. Niistä tuli niin mainiot. Voin ottaa ensikerralla parempia kuvia niistä kun hiukset ovat auki.



Vietin tänään koululla sellaiset kevyet 8 tuntia lukemassa espanjaa. Siinä puoli 8 aikaa lähdin kotia päin. Hyi että olen todellakin loman tarpeessa.