Näillä oireilla ainakin itse voin diagnosoida oman stressini.
Kyseinen aihe on tällä hetkellä pinnalla koska niin on myös minun opinnäytetyön teko ja valmistuminen. Edessä on (ainakin suunnitelmien mukaan) viimeinen kevät Haaga-Heliassa. 3 kurssia + opinnäytetyö vielä tehtävänä ja paine/stressi tuntuu miltein sietämättömältä.
Lähdetään vaikka liikenteeseen näistä kursseista! Ensinnäkin minulla on jäljellä 2 espanjan kurssia. Kyseisen kielen kanssa on ollut ongelmia jo siitä lähtien kun sen opiskelun aloitin…liian monta vuotta sitten. Kävin alkeet läpi Porvoon kansalaisopiston tunneilla. Tämän jälkeen aloitin alkeet uudestaan lukiossa eikä niistä meinannut sielläkään tulla mitään. Halu oppia on kuitenkin suuri sillä harvoin minä teen mitään uudestaan. Lukion jälkeen aloitin opiskelun Haaga-Heliassa ja omalla linjallani tuli valita 3 pääkiletä joita opiskelisi läpi tutkinnon. Englanti, Ruotsi ja sitten piti valita se kolmas. Luonnollinen vaihtoehto oli espanja, sillä sitähän olin jo valmiiksi opiskellut. Aloitin siis alkeista uudestaa. Tällä kertaa tahti oli kuitenkin tiuhempi ja taso kiristyi kokoajan. Jo ensimmäisestä kurssista lähtien jouduin kierteeseen. Koe ei mene ensimmäisellä läpi, joudun uusintaan, uusi kurssi alkaa ennen uusintaa, keskityn uusintaan lukemiseen, pääsen uusinnan läpi (joskus vasta toisella kerralla) ja koska energia on suunnattu uusintaan reputan meneillään olevan kurssin jne..
Johdon assistentti ja kielten koulutusohjelma pitää sisällään pakolliset kieltenopinnot, täten jos en pääse kursseja läpi vaadittua määrää en myöskään saa tutkintoa.
Viime syksyn espanjan kurssi ei mennyt läpi, yllätys, ja uusinta on edessä. Kuitenkin käyn tällä hetkellä 2 espanjan kurssia samaan aikaan kun tulisi lukea uusintaan. Tiedän, että kyseessä on sama kurssi (senhän pitäisi olla helppoa) ehkä olen poikkeus?
Revin hiuksia päästäni tuon kielen kanssa, toivoisin vaan niin, että puhuisin ja kirjoittaisin sitä jo sujuvasti. Sanakirja ja google translate ovat kuitenkin vielä todella välttämättömiä.
3 kurssi joka minun tulee suorittaa on tapahtuman järjestämiskurssi. Minun tulisi koota portfolio ensiviikolla olevasta luokkakokouksesta ja kaikesta mitä sen järjestäminen piti sisällää. Kuulostaahelpolta ja hauskalta mutta kun stressiä puskee 4 eri suunnasta ei aikaa tunnu jäävän näille "kivoille koulujutuille".
Sitten on se pahamaineinen opinnäytetyö. Kävin ohjaajani kanssa juuri muutama päivä sitten keskustelua opinnäytetyöstäni, jonka olin kaikkine 28 sivuine palauttanut opettajalle. Opettaja väänsi työn pöydän alle ja leikkasi siitä puolet pois, lisäsi asioita ja vaihtoi tutkimusmenetelmäni. Fiilis oli mitä parhain….
Olin jo ehtinyt nuolaista kauan ennen tipahdusta, että ehkä tässä ei tarvitse enään tehdä muuta, ehkä tuo säälittävä 28 sivua riittää… Sitten tipahti.
Olen stressaavin ihminen, jonka tunnen. Jos edellämainittuja ei ota huomioon stressaan päivittäin jossain vaiheessa näistä ainakin kerran;
paino, hiukset, vaatteet, tulevaisuus, ruoka, kiire, kateus
Nämä siis kaikkien kierrepallojen lisäksi joita tämä ihana elämä tuo tullessaan. Kuulostaa todella itsesäälivältä tämä teksti mutta kohta 23 vuotta näiden tuntemusten kanssa on auttanut minut siihen pisteeseen, että hyväksyn olevani tällainen. Lasi on aina puoliksi tyhjä ja ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Hienoa olisi oppia olla huolehtimatta edellamainituista turhuuksista mutta siitä päästäänkin sitten taas uuteen stressin aiheeseen; "stressaan siitä, että en ikinä opi olematta stressaantunut."
Voin kuitenkin kuvitella, että elämä helpottuu paljon kesällä…jos siis saan kesätöitä enkä jaa työttömäksi kesällä…uusi stressi, voihan perkele eihän näiltä pääse mitenkään karkuun.
Positiivista tässä on se, että harvoin tunnen itseäni "stereotypiseksi naiseksi" nämä stressi pisteet saavat sisäisen venukseni heräämään ja minut huomaamaan, että en olekkaan vain miehen aivot naisen ruumissaa.
